Kevätkuulumiset

Parin kiireisen kuukauden jälkeen on nyt palattu rauhalliseen arkeen. Työt jatkuvat puistossa sekä lipunmyynnissä ja (työ)elämä on asettunut aloilleen. Työtunteja viikossa on noin 13-21 ja jokainen viikko on erilainen. Vähältä piti etteikö työtilanne muuttunut parempaan suuntaan – pari viikkoa sitten olin työhaastattelussa unelmapaikassani, paikallisen orkesterin toimistolla. En kuitenkaan saanut paikkaa, mikä oli katkera pettymys ja se kirvelee vieläkin. Siinä meni muutama päivä että sain ajatukset kasaan ja katseen suunnattua eteenpäin. Ja nostettua hännän taas kerran pystyyn…

IMG_5147Huhtikuussa pääsin käymään pitkästä aikaa Hollannissa (yllä olevassa kuvassa häämöttää tosin Glasgow). Tapasin ystäviä ja entisiä työkavereita sekä osallistuin Ulkosuomalaisparlamentin Keski-Euroopan kokouksiin. Se olikin uusi ja mielenkiintoinen kokemus, ja edustin kokouksissa meidän uutta West of Scotland Finns-järjestöä. Ensi vuonna Keski-Euroopan ryhmä kokoustaa sitten täällä meillä Glasgow’ssa, eli me laitetaan järjestön tyttöjen kanssa hihat heilumaan 😉

IMG_5106

Ardkinglasin linna

Suomalaisen kuoron (Glasgow’n Laulu) kanssa on myös pitänyt kiirettä – esiinnyimme sunnuntaina suomalaisten vappujuhlassa ja pari viikkoa sitten vietimme workshop-viikonlopun tuolla Ardkinglasin linnassa. Linna on rakennettu vuonna 1907 (vaikka näyttääkin vanhemmalta) ja se on edelleen yksityisomistuksessa. Sieltä voi vuokrata tiloja esim. häitä tai muita juhlia varten. Sunnuntaina käytiin vielä kävelemässä kuoron tyttöjen kanssa läheisessä metsässä ja laulaa luikautettiin sielläkin.

IMG_5191

Näkymä linnasta järvelle päin

Ja on kyllä kiva että kohta on jo kesä. Heinäkuulla lennämme Tonyn kanssa Suomeen juhlistamaan äidin ja siskon yhteissynttäreitä. Kesäkuussa lähden todennäkoisesti taas National Trust for Scotlandin työleirille. Olin sellaisella noin kaksi vuotta sitten, muistoja sieltä löytyy tästä ja tästä linkistä. Tällä kertaa paikka olisi vähän etelämpänä, tuolla punaisessa pisteessä:
Screen Shot 2016-05-03 at 16.50.52

Eli keskellä ei mitään, ihanaa 😉

Advertisements

Eteenpäin mennään

Viikko sitten tänne tuli viimein talvi ja saimme nauttia lumesta kokonaista kaksi päivää. Mikä riemu ja miten valoisaa! Toisena lumipäivänä olin töissä Hidden Gardensilla ja jouduinkin ensimmäiseksi lumitöihin, lunta oli satanut 4-5 cm.

IMG_4781
Lumiriemun jälkeen palattiin kyllä nopeasti maanpinnalle – lämpötila on vain noussut, eilen taisi olla +13C.

Viime viikolla kävin taas työhaastattelussa, tällä kertaa Stirlingissä. Seuraavana päivänä soi puhelin ja sain työpaikan teatterin lipputoimistosta! Työsopimusta ei tosin ole vielä allekirjoitettu, joten en uskalla sen enempää riemuita. Ja toisekseen tämä työ ei ole montaa tuntia viikossa. 😦 Mutta otin paikan vastaan, mielellään tietenkin, katsotaan miten sujuu.

Viime viikolla aloitin viimein Punaisen Ristin koulutuksen. Ensiavun lisäksi koulutukseen kuuluu tutustumista Punaisen Ristin toimintaan, periaatteisiin, turvallisiin työskentelytapoihin jne. jne. Ensimmäisellä kurssikerralla harjoittelimme mm. käsien pesua (kyllä juu) ja pyörätuolin käyttöä. Täällä otetaan health & safety-asiat ihan todesta ja kaikki käydään perusteellisesti läpi. On paljon sääntöjä ja säädöksiä, ainakin Hollannin Punaisen Ristin toimintaan verrattuna. Mikäs siinä, uutta on aina mukava oppia.

Uutta tammikuulla on ollut se, että Tony on päässyt töistä kotiin melkein joka viikonloppu. Firman autolla ollaan käyty kaupassa, mitä luksusta sekin kun ei tarvitse raahata sateessa ja tuulessa kauppakasseja ylämäkeen. Kun pari viikkoa sitten juoksimme kaatosateessa ostosten kanssa autoon ja lähdimme ajamaan kotiin, ajattelin että tämä on sitä Onnea! Siinä hetkessä, juuri silloin. Tajuaminen, etten olisi mieluummin missään muualla kuin siinä auton etupenkillä. Ei siihen sen kummempaa tarvitse kuin pienen helpotuksen arkeen (=auto), oman kumppanin ja tiedon siitä, että ollaan matkalla kotiin missä keitetään kahvit. 🙂

IMG_4774

Näkymä kotitalon portailta

2016

Iloiset uuden vuoden toivotukset!
Meillä vuosi 2016 otettiin vastaan iloisin ja nöyrin mielin. Ja jännityksellä tietenkin, ties mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan mukanaan.

IMG_4704

Minä ja ainakin kuusi terrieriä

Joulu oli mukava, laiska ja lämmin. Vietimme muutaman päivän Tonyn siskon luona Irlannissa – sisko perheineen omistaa kaksi westietä (valkoinen länsiylämaanterrieri) ja paljon aiheeseen liittyvää tilpehööriä 😉
Joulun jälkeisessä alennusmyynnissä huomasin, miten elämä on muuttunut viime vuodesta. Siinä missä ennen etsin alesta korkokenkiä ja konserttipuseroa, painelin nyt suoraa tietä outdoor-liikkeeseen ja löysin sieltä riemukseni edullisen ja paksun fleece-nutun sekä kumpparit. Ja kumppareihin vielä pitkävartiset fleece-sukat! Voi sitä onnea!

Version 2

Tyyny ja Lucky

Kotiin palattua kärvistelin muutaman päivän kuumeessa ja yskässä. Oli siitä se hyöty, että taudin vuoksi kadotin ruokahaluni – pieni paasto olikin tarpeen joulun jälkeen.

Uusi vuosi oli täällä erittäin hiljainen. Siis todella hiljainen, ei raketin rakettia tai pamausta tai papattia koko päivänä, kalenterista piti varmistaa että todella oli uudenvuodenaatto. Puoliltaöin näkyi ja kuului viimein pari köyhää rakettia. Glasgown kaupunkikaan ei järjestänyt ilotulitusta (mikä pettymys), juhlallisuudet keskittyivät ilmeisesti Edinburghiin ja/tai muihin kaupunkeihin. Onneksi oli sentään televisio ja Lontoon ilotulitusshow! Ja tällä kertaa kippistimme kolme kertaa tunnin välein: Suomelle, Hollannille ja Skotlannille!
On se muuten hassua miten me aiemmin Suomessa ja Hollannissa valitettiin jatkuvasta paukkeesta – nyt sitten harmitti kun ei paukkunut ollenkaan!

Mitään lupauksia en tehnyt tälle vuodelle eli en laihduta, en vietä tipatonta tammikuuta (elämä on erittäin tipatonta muutenkin), en aloita uutta harrastusta, enkä ala tekemään vihreitä smoothie-juomia.
Toiveita on tietenkin ja haaveita. Tammikuulle on siunaantunut kaksi työhaastattelua ja sitten toivon kovasti että pääsisin pian Punaisen Ristin ensiapukoulutukseen. Ensiaputaidot olisi saatava ajan tasalle, tällä kertaa englanniksi.
Ja onhan se mukavaa, että kesää kohden mennään ja että päiviin tulee lisää valoa 🙂

Pakkasta

Eilen oli talven ensimmäinen pakkaspäivä – pihat kuurassa ja sellainen mukava kirpeys ilmassa. Kävin talvitamineissa kaupassa (paksu takki, hattu, lämpimät hanskat, välihousutkin jalassa) ja tarkkailin mielenkiinnolla paikallisten pukeutumista. Samalla tavalla nuo näyttivät pukeutuvan kuin silloin kun asteita on +10C; monella (ohut) takki auki, pikkukengät, ei huivia, hattua, hanskoja… On karaistunutta porukkaa tämä, niinkuin hollantilaisetkin. Meidän postimiehelläkin on aina polveen asti ulottuvat shortsit jalassa, kesät talvet. Tytöillä paljaat kintut kouluhameen kanssa, vain muutamalla sukkahousut.

1Collage

Viime viikolla aloitin työt puutarhalla, paljon on uutta muistettavaa ja opittavaa. Ensi sunnuntaina on sitten varsinainen ensimmäinen työvuoro, vähän jo jännittää.
Tälle viikolle kasautuikin kaikenlaista menoa – huomenna on kokous puutarhalla ja iltapäivällä työhaastattelukin, tällä kertaa musiikkialan paikassa joten pitäkää peukkuja että saisin työn. Sitten on vuoden viimeiset kuoroharjoitukset ja olisi esiintyminenkin, mutta minulta se jää väliin sillä lähden muutaman päivän reissulle Newbold Houseen. Käyn siellä moikkaamassa kavereita ja kun palaan kotiin onkin jo viikonloppu, sunnuntaina Tonykin tulee Hollannista. On sitä päivää odotettukin! 🙂

IMG_4615Ja joulua on odotettu myös. Olin jo luopunut toivosta löytää joulukuusen, pienetkin puut tuntuivat olevan täällä ylettömän kalliita. Kunnes kuljin lauantaina Lidlin ohitse ja näin tämän pikku puun – price was right joten ei muuta kuin puu kainaloon ja bussilla kotiin! Suurempaa kuusta ei meidän olkkariin olisi mahtunutkaan, joten tämä oli oiva hankinta.

Lämmintä joulunodotusta teille!

Kohti joulua

Pitkä ja pimeä syksy alkaa viimein kallistua kauan odotetun joulukuun puolelle. Tällä viikolla aion kaivaa joulukoristeet ja -valot esille, ja lauantaina pieni suomalainen kuoromme Glasgown laulu esittää joululauluja Glasgown suomalaisten joulujuhlassa. Muutama päivä ennen joulua Tony tulee kotiin ja jouluksi lennämme Pohjois-Irlantiin.

Syksy ei ole ollut pelkästään synkkä, iloisia uutisiakin olen saanut. Muistatteko The Hidden Gardens-puutarhan, jonka mainitsin viime postauksessa? Sain sieltä pienen työpaikan puutarha-assistenttina. Työt alkavat joulukuulla, työnkuvaan kuuluu erinäisiä puutarhatöitä sekä vierailijoiden opastamista. Työtunteja ei kerry paljoakaan näin talvikuukausina, joten toisen työpaikan etsintä jatkuu edelleen. Olenkin lähettänyt ahkerasti työhakemuksia ja saanut samaa tahtia kieltäviä vastauksia takaisin :/ Mutta ei se mitään, sisulla vain eteenpäin ja tuokin pieni työpaikka antoi paljon toivoa tulevasta.

IMG_4365

Pariisi? Ei, vaan syksyinen Glasgow

Etten nyt tulisi aivan mökkihöperöksi kotona tietokoneen ääressä, olen pakottanut itseni ylös ja ulos. Olen käynyt People’s Palace-museossa tutustumassa Glasgown historiaan, Turner Prize-taidenäyttelyssä, ilmaisissa pianokonserteissa konserttitalolla, Ikeassa ostamassa puolukkamehua, Braehead-ostoskeskuksessa hypistelemässä joulutavaroita ja Tiger-kaupassa ostamassa salmiakkia (ei se kyllä ihan aitoa ollut). Tony kävi täällä muutama viikko sitten ja silloin kävimme jopa pubissa syömässä (wuhuu!).

Elämä on yleisesti ottaen aika yksinäistä ja yksitoikkoista, mutta päivät tuntuvat nyt kyllä sujuvan nopeammin ja helpommin kuin vielä pari kuukautta sitten – varmaan planeetat ovat asettuneet suotuisampaan kulmaan tai jotain vastaavaa.

IMG_4487

Niin ja viime viikonloppuna olin ihan reissussa lähellä Englannin rajaa National Trust for Scotland-vapaaehtoisryhmän kanssa. Teimme lauantain ja sunnuntain tällaista aitaa oratuomesta. Aita on siis elävä, puut on taivutettu sahan ja vesurin avulla 45 asteen kulmaan ja tuettu sitten puukepeillä.

IMG_4498

Eli näin täällä, päivä kerrallaan 🙂 Ja viikon päästä saa avata jo ensimmäisen luukun joulukalenterista!

Ajantappoa

Syksy eteni lokakuulle ja työnhaku Glasgowssa jatkuu edelleen. Samalla yritän päästä vapaaehtoistyön alkuun, kovin hitaasti vain edistyy nämä yritykset. Kerran kävin tosin hoitamassa kasvimaata muiden vapaaehtoisten kanssa, tässä meidän lähellä.
Odottelen Punaisen Ristin kurssien alkua – yksi oli elokuussa, mutta en ollut silloin kaupungissa. Seuraava sitten ilmeisesti loppuvuodesta. Kahdesta muustakin järjestöstä olen tiedustellut vapaaehtoispaikkaa, mutta siellä on koordinaattori lomalla, tai tänään vapaalla, tai ensin pitää täyttää sellainen ja tällainen kaavake ja postittaa takaisin, tai sitten ei olla ehditty tutustua hakemukseen, otamme yhteyttä kun ehdimme.
Eilen tuli sähköpostia eräältä kolmannelta järjestöltä, sinne lähetin meilin kuukausi sitten. Kaavake pitäisi täyttää ja sitten kutsuvat mahdollisesti haastatteluun, jos on tarvetta. Hitaasti pyörii täkäläiset rattaat.
IMG_4951Vapaa-aikaa on siis paljon. Onneksi täällä on toimeliaita suomalaisia, joita olen tavannut vasta perustetussa kuorossa sekä viime viikonloppuna järjestetyssä pubi-illassa. Niistä tapaamisista saa voimaa! Ja kuoron kanssa meillä on jo esiintyminenkin tiedossa marraskuun lopussa.
IMG_4965Käyn joka päivä kävelyllä (kuvat torstain puistokävelyltä, sumukuva makkarin ikkunasta) ja sitten olen intoutunut leipomaan – pullaa, sämpylöitä, vuokaleipää, pannaria – ja laittamaan ruokaa. Ja eilen löysin ruokakaupasta vahingossa ruisjauhoja, mikä riemu! Tai oli niitä jauhoja siellä hyllyssä varmaan aina ollut, en vain tajunnut etsiä, muistissa kun on edelleen Hollannin surkea jauhovalikoima. Ei sillä että olisin ruisleipää tai karjalanpiirakoita tekemässä, mutta näitä jauhoja voin laittaa vuokaleipään.

Eilen aamulla ja illalla

Eilen aamulla ja illalla

Ja sitten luen paljon. Tällä viikolla Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjaa (kiitos äidin), aika hurahtaa kuin siivillä.
Neuloin vuosi (!) sitten aloitetut villasukat loppuun ja tein yhden lapasen, nyt pitäisi toinen vielä saada aikaiseksi.
Maanantaisin alkaa aina uusi viikko, toiveikkaana odotan josko uudella viikolla saisi uutisia työstä, palkallisesta tai palkattomasta. Odotan vastausta kahdesta työhakemuksesta, toivottavasti ensi viikolla laitan taas uuden hakemuksen menemään jos bongaan sopivan avoimen paikan. Monta kertaa päivässä kahlaan läpi tutut työnhakusivut ja etsin uusia.
IMG_4952Tony on edelleen Hollannissa töissä, kävi kotona kaksi viikkoa sitten. Mietin menisinkö käymään Hollannissa, mutta lentoliput ovat kyllä hieman tyyriit.
Jossain vaiheessa olisi sitten aloitettava jokavuosittainen lempiharrastukseni eli joululahjojen osto! Aivan ihana kierrellä kaupungilla ja ostaa lahjoja toisille. Tänä vuonna budjetti on tosin erittäin rajallinen, haastetta riittää.

Niin ja eilen soitti entinen pomo Amsterdamista! Kyseli vain muistanko parin vuoden takaisia työasioita. Vaihdettiin siinä kuulumiset puolin ja toisin, kovin on kiireistä siellä ja alkuvuodesta on tulossa kiireisempi kuin koskaan. Hymyilin siinä sitten salaa, eipähän tarvitse minun olla enää juoksemassa siellä siinä oravanpyörässä. Toivottavasti se täkäläinen tuleva oravanpyörä pyörisi sitten edes vähän hitaammin.

Kohta kotiin

Tasan kaksi viikkoa sitten palasin Forresiin Newbold Houseen, kävi siis juuri niin kuin toivoinkin ja pääsin takaisin kuokkimaan kasvimaata.
Kahteen viikkoon mahtui paljon työtä – ensimmäiselle viikolle sattui viisi peräkkäistä täyttä työpäivää (osa kellon ympäri), joten tekemisestä ei ollut pulaa. Toisella viikolla kävin töiden lomassa nopealla pyrähdyksellä Glasgowssa työhaastattelussa, ja seuraavana päivänä sain kuulla että työhön valitaan joku muu. Vähän luuseri-olo tulee tuollaisten uutisten jälkeen, mutta siihenkin alkaa jo tottua.
IMG_4844IMG_4917Vähän muutakin kommellusta sattui tällä kertaa. Ruusun piikki pisti sormeen niin, että sormi turposi makkaraksi, omenan sijaan leikkasin peukaloon (peukalo on edelleen paikallaan!) ja sitten täällä oli vapaaehtoistyössä saksalainen tyttö jota en voinut sietää. Ilman muuta olin ystävällinen koko ajan enkä aiheuttanut riitaa – yhteiset työvuorot vain olivat aikamoista hammasten kiristystä. Mutta joo, näinkin voi käydä!
CollageHopemanIMG_4857IMG_4891Hienoja hetkiä riitti yllin kyllin. Kävin kahdella eri rannalla nuuhkimassa meri-ilmaa ja nautin auringonpaisteesta. Viikko sitten lauantaina käytiin taas porukalla opettelemassa skotlantilaisia kansantansseja ja yhtenä päivänä leivoin pullaa, mikä sai loistavan vastaanoton. Ja paljon kummastelua siitä että miten omituinen mauste niissä maistuu (kardemumma).
CollageForresKylän kuukauden (vuoden?) kohokohta taisi olla Forres Flower Show (kuva yllä) – kaupungintalon sali täyttyi mitä hienoimmista (ja suurimmista) puutarhan antimista, käsitöistä, hilloista, leipomuksista ja hienoimmat tuotteet palkittiin. Newbold sai kaksi palkintoa, hillosta ja leivästä.

Nyt on edessä viimeinen yhteinen lounas ja sen jälkeen palaan bussilla ja junalla takaisin Glasgowhun. Tällä viikolla on tarkoitus pestä pyykkiä, leipoa ja perjantaina Tony tulee kotiin viikonlopuksi. Muut suunnitelmat ovatkin ihan auki. Olen katsellut ja kysellyt vapaaehtoistyöstä Glasgowssa, mutta vielä ei ole mitään varmaa ilmaantunut. Häntä pystyyn.