Musta päivä

Kyllä vetää mielen mustaksi Brysselin tapahtumat. Jatkuvaa väkivaltaa ja pommeja, putoavia lentokoneita, Tunisia ja Turkki, Pariisi ja Bryssel, monet muut. Netissä olen lopettanut uutisten kommenttien lukemisen – ne ovat täynnä vihaa, rasismia ja törkeyksiä. Oli maana sitten Hollanti, Suomi tai Skotlanti. Tietämättömyyttä, pelkoa.

Mitä sitä sitten voi tehdä? Auttamishalua kun riittää. Itse yritän ehkä entistä enemmän olla ystävällinen muille. Miettiä mitä sanon ja kirjoitan. Toivoa että karma hoitaa tehtävänsä. Ja valmistaudun pahimpaan – ehkä akuutti hätä ja avuntarve yltävät joku päivä tänne meidän korkeudelle asti. Ilmoittauduin Punaisen Ristin valmiusryhmään ja harjoitan ensiaputaitoja viikottaisissa treeneissä. Luen, opiskelen, otan selvää faktoista. Ja uskon parempaan huomiseen.

be-unkind-people

Advertisements

Uusien alkujen kevät

Kylmästä säästä huolimatta meillä on kevät. Varsin kiitollista aikaa olla töissä puistossa, siellä tapahtuu niin paljon; kasvit suorastaan kasvavat silmissä. Kevät tuo mukanaan myös lisää työvuoroja ja se on hyvä juttu se!

IMG_4950

Collage kukat

Helmikuu oli yksi suuri odotuksen kuukausi. Allekirjoitin viimein työsopimuksen Stirlingin teatterin lipputoimiston kanssa ja työt siellä alkavat huomenna, viimeinkin. Aikaa kului minun taustan kartoittamiseen sekä suositusten hankkimiseen.
Odottaessa aika kävi hyvinkin pitkäksi, mutta toisaalta tuollainen joutilaisuus voi joskus olla hyväksi. Pääkopassa alkoi kehkeytyä kaikenlaisia uusia ideoita ja aloinkin miettiä uuden opiskelun aloittamista. Päätoimiseksi opiskelijaksi en kuitenkaan halua, joten tutkiskelin kaikenlaisia osa-aikaisia kursseja sekä etäopiskelumahdollisuuksia. Monenlaiset alat ja asiat kiinnostavat, mutta päädyin ainakin näin aluksi terveydenhoitoalan lyhyeen etäkurssiin, jonka pitäisi alkaa ihan näinä päivinä. Siinä sivussa käyn myös Punaisen Ristin kursseja, ensiapu on nyt puolessa välissä ja kuun lopussa seuraa turvallisuuteen liittyvä kurssi. Katsotaan minne tämä kaikki johtaa, ja vaikka ei johtaisi minnekään niin on joka tapauksessa kiva oppia uutta!

Eteenpäin mennään

Viikko sitten tänne tuli viimein talvi ja saimme nauttia lumesta kokonaista kaksi päivää. Mikä riemu ja miten valoisaa! Toisena lumipäivänä olin töissä Hidden Gardensilla ja jouduinkin ensimmäiseksi lumitöihin, lunta oli satanut 4-5 cm.

IMG_4781
Lumiriemun jälkeen palattiin kyllä nopeasti maanpinnalle – lämpötila on vain noussut, eilen taisi olla +13C.

Viime viikolla kävin taas työhaastattelussa, tällä kertaa Stirlingissä. Seuraavana päivänä soi puhelin ja sain työpaikan teatterin lipputoimistosta! Työsopimusta ei tosin ole vielä allekirjoitettu, joten en uskalla sen enempää riemuita. Ja toisekseen tämä työ ei ole montaa tuntia viikossa. 😦 Mutta otin paikan vastaan, mielellään tietenkin, katsotaan miten sujuu.

Viime viikolla aloitin viimein Punaisen Ristin koulutuksen. Ensiavun lisäksi koulutukseen kuuluu tutustumista Punaisen Ristin toimintaan, periaatteisiin, turvallisiin työskentelytapoihin jne. jne. Ensimmäisellä kurssikerralla harjoittelimme mm. käsien pesua (kyllä juu) ja pyörätuolin käyttöä. Täällä otetaan health & safety-asiat ihan todesta ja kaikki käydään perusteellisesti läpi. On paljon sääntöjä ja säädöksiä, ainakin Hollannin Punaisen Ristin toimintaan verrattuna. Mikäs siinä, uutta on aina mukava oppia.

Uutta tammikuulla on ollut se, että Tony on päässyt töistä kotiin melkein joka viikonloppu. Firman autolla ollaan käyty kaupassa, mitä luksusta sekin kun ei tarvitse raahata sateessa ja tuulessa kauppakasseja ylämäkeen. Kun pari viikkoa sitten juoksimme kaatosateessa ostosten kanssa autoon ja lähdimme ajamaan kotiin, ajattelin että tämä on sitä Onnea! Siinä hetkessä, juuri silloin. Tajuaminen, etten olisi mieluummin missään muualla kuin siinä auton etupenkillä. Ei siihen sen kummempaa tarvitse kuin pienen helpotuksen arkeen (=auto), oman kumppanin ja tiedon siitä, että ollaan matkalla kotiin missä keitetään kahvit. 🙂

IMG_4774

Näkymä kotitalon portailta

2016

Iloiset uuden vuoden toivotukset!
Meillä vuosi 2016 otettiin vastaan iloisin ja nöyrin mielin. Ja jännityksellä tietenkin, ties mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan mukanaan.

IMG_4704

Minä ja ainakin kuusi terrieriä

Joulu oli mukava, laiska ja lämmin. Vietimme muutaman päivän Tonyn siskon luona Irlannissa – sisko perheineen omistaa kaksi westietä (valkoinen länsiylämaanterrieri) ja paljon aiheeseen liittyvää tilpehööriä 😉
Joulun jälkeisessä alennusmyynnissä huomasin, miten elämä on muuttunut viime vuodesta. Siinä missä ennen etsin alesta korkokenkiä ja konserttipuseroa, painelin nyt suoraa tietä outdoor-liikkeeseen ja löysin sieltä riemukseni edullisen ja paksun fleece-nutun sekä kumpparit. Ja kumppareihin vielä pitkävartiset fleece-sukat! Voi sitä onnea!

Version 2

Tyyny ja Lucky

Kotiin palattua kärvistelin muutaman päivän kuumeessa ja yskässä. Oli siitä se hyöty, että taudin vuoksi kadotin ruokahaluni – pieni paasto olikin tarpeen joulun jälkeen.

Uusi vuosi oli täällä erittäin hiljainen. Siis todella hiljainen, ei raketin rakettia tai pamausta tai papattia koko päivänä, kalenterista piti varmistaa että todella oli uudenvuodenaatto. Puoliltaöin näkyi ja kuului viimein pari köyhää rakettia. Glasgown kaupunkikaan ei järjestänyt ilotulitusta (mikä pettymys), juhlallisuudet keskittyivät ilmeisesti Edinburghiin ja/tai muihin kaupunkeihin. Onneksi oli sentään televisio ja Lontoon ilotulitusshow! Ja tällä kertaa kippistimme kolme kertaa tunnin välein: Suomelle, Hollannille ja Skotlannille!
On se muuten hassua miten me aiemmin Suomessa ja Hollannissa valitettiin jatkuvasta paukkeesta – nyt sitten harmitti kun ei paukkunut ollenkaan!

Mitään lupauksia en tehnyt tälle vuodelle eli en laihduta, en vietä tipatonta tammikuuta (elämä on erittäin tipatonta muutenkin), en aloita uutta harrastusta, enkä ala tekemään vihreitä smoothie-juomia.
Toiveita on tietenkin ja haaveita. Tammikuulle on siunaantunut kaksi työhaastattelua ja sitten toivon kovasti että pääsisin pian Punaisen Ristin ensiapukoulutukseen. Ensiaputaidot olisi saatava ajan tasalle, tällä kertaa englanniksi.
Ja onhan se mukavaa, että kesää kohden mennään ja että päiviin tulee lisää valoa 🙂

Pakkasta

Eilen oli talven ensimmäinen pakkaspäivä – pihat kuurassa ja sellainen mukava kirpeys ilmassa. Kävin talvitamineissa kaupassa (paksu takki, hattu, lämpimät hanskat, välihousutkin jalassa) ja tarkkailin mielenkiinnolla paikallisten pukeutumista. Samalla tavalla nuo näyttivät pukeutuvan kuin silloin kun asteita on +10C; monella (ohut) takki auki, pikkukengät, ei huivia, hattua, hanskoja… On karaistunutta porukkaa tämä, niinkuin hollantilaisetkin. Meidän postimiehelläkin on aina polveen asti ulottuvat shortsit jalassa, kesät talvet. Tytöillä paljaat kintut kouluhameen kanssa, vain muutamalla sukkahousut.

1Collage

Viime viikolla aloitin työt puutarhalla, paljon on uutta muistettavaa ja opittavaa. Ensi sunnuntaina on sitten varsinainen ensimmäinen työvuoro, vähän jo jännittää.
Tälle viikolle kasautuikin kaikenlaista menoa – huomenna on kokous puutarhalla ja iltapäivällä työhaastattelukin, tällä kertaa musiikkialan paikassa joten pitäkää peukkuja että saisin työn. Sitten on vuoden viimeiset kuoroharjoitukset ja olisi esiintyminenkin, mutta minulta se jää väliin sillä lähden muutaman päivän reissulle Newbold Houseen. Käyn siellä moikkaamassa kavereita ja kun palaan kotiin onkin jo viikonloppu, sunnuntaina Tonykin tulee Hollannista. On sitä päivää odotettukin! 🙂

IMG_4615Ja joulua on odotettu myös. Olin jo luopunut toivosta löytää joulukuusen, pienetkin puut tuntuivat olevan täällä ylettömän kalliita. Kunnes kuljin lauantaina Lidlin ohitse ja näin tämän pikku puun – price was right joten ei muuta kuin puu kainaloon ja bussilla kotiin! Suurempaa kuusta ei meidän olkkariin olisi mahtunutkaan, joten tämä oli oiva hankinta.

Lämmintä joulunodotusta teille!

Kohti joulua

Pitkä ja pimeä syksy alkaa viimein kallistua kauan odotetun joulukuun puolelle. Tällä viikolla aion kaivaa joulukoristeet ja -valot esille, ja lauantaina pieni suomalainen kuoromme Glasgown laulu esittää joululauluja Glasgown suomalaisten joulujuhlassa. Muutama päivä ennen joulua Tony tulee kotiin ja jouluksi lennämme Pohjois-Irlantiin.

Syksy ei ole ollut pelkästään synkkä, iloisia uutisiakin olen saanut. Muistatteko The Hidden Gardens-puutarhan, jonka mainitsin viime postauksessa? Sain sieltä pienen työpaikan puutarha-assistenttina. Työt alkavat joulukuulla, työnkuvaan kuuluu erinäisiä puutarhatöitä sekä vierailijoiden opastamista. Työtunteja ei kerry paljoakaan näin talvikuukausina, joten toisen työpaikan etsintä jatkuu edelleen. Olenkin lähettänyt ahkerasti työhakemuksia ja saanut samaa tahtia kieltäviä vastauksia takaisin :/ Mutta ei se mitään, sisulla vain eteenpäin ja tuokin pieni työpaikka antoi paljon toivoa tulevasta.

IMG_4365

Pariisi? Ei, vaan syksyinen Glasgow

Etten nyt tulisi aivan mökkihöperöksi kotona tietokoneen ääressä, olen pakottanut itseni ylös ja ulos. Olen käynyt People’s Palace-museossa tutustumassa Glasgown historiaan, Turner Prize-taidenäyttelyssä, ilmaisissa pianokonserteissa konserttitalolla, Ikeassa ostamassa puolukkamehua, Braehead-ostoskeskuksessa hypistelemässä joulutavaroita ja Tiger-kaupassa ostamassa salmiakkia (ei se kyllä ihan aitoa ollut). Tony kävi täällä muutama viikko sitten ja silloin kävimme jopa pubissa syömässä (wuhuu!).

Elämä on yleisesti ottaen aika yksinäistä ja yksitoikkoista, mutta päivät tuntuvat nyt kyllä sujuvan nopeammin ja helpommin kuin vielä pari kuukautta sitten – varmaan planeetat ovat asettuneet suotuisampaan kulmaan tai jotain vastaavaa.

IMG_4487

Niin ja viime viikonloppuna olin ihan reissussa lähellä Englannin rajaa National Trust for Scotland-vapaaehtoisryhmän kanssa. Teimme lauantain ja sunnuntain tällaista aitaa oratuomesta. Aita on siis elävä, puut on taivutettu sahan ja vesurin avulla 45 asteen kulmaan ja tuettu sitten puukepeillä.

IMG_4498

Eli näin täällä, päivä kerrallaan 🙂 Ja viikon päästä saa avata jo ensimmäisen luukun joulukalenterista!

Glasgowlaista huumoria ja piilotettu puutarha

Kävin viime viikolla tutustumassa Glasgown Modernin Taiteen Galleriaan. Se olikin sisältä pienempi kuin luulin, enkä oikein innostunut tämänhetkisistä näyttelyistä.
IMG_4967 Olin oikeastaan enemmän kiinnostunut gallerian edessä olevasta Wellingtonin herttuan patsaasta:
IMG_4239Herttualla, nimeltään Arthur Wellesley, on varsin huomiotaherättävä ansioluettolo: hän toimi mm. brittien pää- ja ulkoministerinä ja löi joukkoineen Napoleonin Waterloossa vuonna 1815. Ja hänen suunnittelemansa saapasmalli johti kumisaappaan kehittämiseen.

Mutta tämä patsas on kuulu siitä, että sitä koristaa aina liikennekartio. Siis aina, ainakin 1980-luvulta lähtien. Virkavalta on poistanut kartion lukemattomia kertoja ja aina se vain ilmestyy takaisin. Tänä aamuna näin bussin ikkunasta, että myös hevonen oli saanut oman tötterönsä eli niitä oli sitten kaksin kappalein. Kartioiden poisto on ilmeisesti aika hintava operaatio – vuonna 2013 Glasgown kaupungin päättäjät saivat näistä kuluista tarpeekseen ja ilmoittivat korottavansa patsaan jalustan kaksinkertaiseksi, mikä sitten estäisi kiipeämisen patsaan päälle. Aikeesta kuitenkin luovuttiin (ainakin toistaiseksi) valtaisan vastalausemyrskyn takia. Joten patsas saa pitää tötterönsä, onhan siitä tullut jo turistinähtävyyskin. Museokaupassa oli myytävänä kaikenlaista krääsää tötteröpatsaan kuvalla varustettuna.
IMG_5005Lauantaina kävin opastetulla kierroksella The Hidden Gardens-puutarhassa. Pieni, ihana ja hyvinhoidettu puutarha täällä Glasgown eteläpuolella, rakennettu vanhan raitiovaunuvarikon tontille. Glasgowssa ei kulje enää ratikoita (vain busseja ja kokonaan maanalainen metro), vaikka paikallinen raitiovaunuverkosto oli aikanaan yksi Euroopan laajimmista. Raitiovaunuja kulki täällä 1870-luvulta aina vuoteen 1962 saakka.
Tässä vanhassa varikkorakennuksessa toimii nykyisin kahvila ja taidekeskus Tramway, ja siellä on erikokoisia näyttely- ja workshop-tiloja.
Minä keskityin tällä kertaa kuitenkin ihailemaan puutarhaa. Menen sinne keskiviikkona uudelleen, osallistun puutarhaworkshoppiin (ilmainen!).
IMG_4997FotorCollage1

Salvia 'Hot Lips'

Salvia ‘Hot Lips’

Näin tulee Glasgow pikku hiljaa enemmän tutuksi ja juu, pidän kaupungista vain enemmän ja enemmän!