Epävarmuutta ilmassa

Aikamoista pyöritystä on ollut tämä mennyt viikko. Brexit-tyrmistys on muuttunut pettymyksestä huolestumiseen. Skotlannissa asenteet maahanmuuttajia kohtaan eivät vaikuta kärjistyneen kuten Englannissa, mutta huoli kalvaa silti siitä kuinka meitä maahanmuuttajia – niin EU:n kansalaisia kuin muitakin – kohdellaan tulevaisuudessa ja mahdetaanko meidän oikeuksia täällä elämiseen rajoittaa. Monenlaisia uhkakuvia on maalailtu – mitään ei tosin tapahdu vielä aikoihin, mutta pahinta on se epätietoisuus, kukaan kun ei tunnu tietävän mitä tuleman pitää.

Työkavereiden keskuudessa Skotlannin mahdollinen toinen itsenäisyysäänestys on saanut vankkaa kannatusta ja se tuo lisäjännitystä koko tilanteeseen. Myös Skotlannissa asuvat EU:n kansalaiset saisivat ilmeisesti äänestää itsenäisyydestä, kuten edelliselläkin kerralla.
IMG_5510
Kaiken tämän epävarmuuden keskellä on ollut lohduttavaa huomata että elämä jatkuu, niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin. Aurinko nousee joka aamu, naapurin koira pissii edelleen meidän takapihalle, kaupassa on käytävä ja sitä rataa.

Minä vietin kesäkuulla viikon Isle of Mullilla (valokuvat ovat siltä reissulta), jonka jälkeen palasin vastahakoisesti takaisin kaupunkiin. Skotlannin luonto on kaunis ja täällä on tilaa, toisin kuin Hollannissa. Meidän seuraava toteutettava unelma (niitä onkin pitkä lista) olisi oman asunnon hankkiminen ja nyt tässä pohdiskellaan josko se oma paikka löytyisi vähän syrjempää, mutta siedettävän ajomatkan päässä kaupungista. Mietityttää myös miten Brexit vaikuttaa asuntojen hintoihin. Lähiaikoina olisi kuitenkin tarkoitus laittaa pyörät pyörimään; ottaa selvää asuntolainoista, ehdoista ja koko ostoprosessista. Lottovoittokin olisi mukava saada jossain välissä 😉
IMG_5615
Ja parin viikon päästä on lähtö Suomeen, tällä kertaa Tonykin tulee mukaan. Muuten kesä sujuu töissä, työvuoroja on mukavasti ja parilla viikolla ihan stressiksi asti, mutta siitä en kyllä valita. Vapaa-ajalla opiskelen – olen täysin koukussa Future Learn-sivun kursseihin, Minnalle erityiskiitos vinkistä! Viime kuukausien aikana olen opiskellut kaikenlaista sosiaalisesta mediasta liikalihavuuteen.
Aurinkoista kesänjatkoa kaikille 🙂
IMG_5561

Kevätkuulumiset

Parin kiireisen kuukauden jälkeen on nyt palattu rauhalliseen arkeen. Työt jatkuvat puistossa sekä lipunmyynnissä ja (työ)elämä on asettunut aloilleen. Työtunteja viikossa on noin 13-21 ja jokainen viikko on erilainen. Vähältä piti etteikö työtilanne muuttunut parempaan suuntaan – pari viikkoa sitten olin työhaastattelussa unelmapaikassani, paikallisen orkesterin toimistolla. En kuitenkaan saanut paikkaa, mikä oli katkera pettymys ja se kirvelee vieläkin. Siinä meni muutama päivä että sain ajatukset kasaan ja katseen suunnattua eteenpäin. Ja nostettua hännän taas kerran pystyyn…

IMG_5147Huhtikuussa pääsin käymään pitkästä aikaa Hollannissa (yllä olevassa kuvassa häämöttää tosin Glasgow). Tapasin ystäviä ja entisiä työkavereita sekä osallistuin Ulkosuomalaisparlamentin Keski-Euroopan kokouksiin. Se olikin uusi ja mielenkiintoinen kokemus, ja edustin kokouksissa meidän uutta West of Scotland Finns-järjestöä. Ensi vuonna Keski-Euroopan ryhmä kokoustaa sitten täällä meillä Glasgow’ssa, eli me laitetaan järjestön tyttöjen kanssa hihat heilumaan 😉

IMG_5106

Ardkinglasin linna

Suomalaisen kuoron (Glasgow’n Laulu) kanssa on myös pitänyt kiirettä – esiinnyimme sunnuntaina suomalaisten vappujuhlassa ja pari viikkoa sitten vietimme workshop-viikonlopun tuolla Ardkinglasin linnassa. Linna on rakennettu vuonna 1907 (vaikka näyttääkin vanhemmalta) ja se on edelleen yksityisomistuksessa. Sieltä voi vuokrata tiloja esim. häitä tai muita juhlia varten. Sunnuntaina käytiin vielä kävelemässä kuoron tyttöjen kanssa läheisessä metsässä ja laulaa luikautettiin sielläkin.

IMG_5191

Näkymä linnasta järvelle päin

Ja on kyllä kiva että kohta on jo kesä. Heinäkuulla lennämme Tonyn kanssa Suomeen juhlistamaan äidin ja siskon yhteissynttäreitä. Kesäkuussa lähden todennäkoisesti taas National Trust for Scotlandin työleirille. Olin sellaisella noin kaksi vuotta sitten, muistoja sieltä löytyy tästä ja tästä linkistä. Tällä kertaa paikka olisi vähän etelämpänä, tuolla punaisessa pisteessä:
Screen Shot 2016-05-03 at 16.50.52

Eli keskellä ei mitään, ihanaa 😉

Musta päivä

Kyllä vetää mielen mustaksi Brysselin tapahtumat. Jatkuvaa väkivaltaa ja pommeja, putoavia lentokoneita, Tunisia ja Turkki, Pariisi ja Bryssel, monet muut. Netissä olen lopettanut uutisten kommenttien lukemisen – ne ovat täynnä vihaa, rasismia ja törkeyksiä. Oli maana sitten Hollanti, Suomi tai Skotlanti. Tietämättömyyttä, pelkoa.

Mitä sitä sitten voi tehdä? Auttamishalua kun riittää. Itse yritän ehkä entistä enemmän olla ystävällinen muille. Miettiä mitä sanon ja kirjoitan. Toivoa että karma hoitaa tehtävänsä. Ja valmistaudun pahimpaan – ehkä akuutti hätä ja avuntarve yltävät joku päivä tänne meidän korkeudelle asti. Ilmoittauduin Punaisen Ristin valmiusryhmään ja harjoitan ensiaputaitoja viikottaisissa treeneissä. Luen, opiskelen, otan selvää faktoista. Ja uskon parempaan huomiseen.

be-unkind-people

Uusien alkujen kevät

Kylmästä säästä huolimatta meillä on kevät. Varsin kiitollista aikaa olla töissä puistossa, siellä tapahtuu niin paljon; kasvit suorastaan kasvavat silmissä. Kevät tuo mukanaan myös lisää työvuoroja ja se on hyvä juttu se!

IMG_4950

Collage kukat

Helmikuu oli yksi suuri odotuksen kuukausi. Allekirjoitin viimein työsopimuksen Stirlingin teatterin lipputoimiston kanssa ja työt siellä alkavat huomenna, viimeinkin. Aikaa kului minun taustan kartoittamiseen sekä suositusten hankkimiseen.
Odottaessa aika kävi hyvinkin pitkäksi, mutta toisaalta tuollainen joutilaisuus voi joskus olla hyväksi. Pääkopassa alkoi kehkeytyä kaikenlaisia uusia ideoita ja aloinkin miettiä uuden opiskelun aloittamista. Päätoimiseksi opiskelijaksi en kuitenkaan halua, joten tutkiskelin kaikenlaisia osa-aikaisia kursseja sekä etäopiskelumahdollisuuksia. Monenlaiset alat ja asiat kiinnostavat, mutta päädyin ainakin näin aluksi terveydenhoitoalan lyhyeen etäkurssiin, jonka pitäisi alkaa ihan näinä päivinä. Siinä sivussa käyn myös Punaisen Ristin kursseja, ensiapu on nyt puolessa välissä ja kuun lopussa seuraa turvallisuuteen liittyvä kurssi. Katsotaan minne tämä kaikki johtaa, ja vaikka ei johtaisi minnekään niin on joka tapauksessa kiva oppia uutta!

Eteenpäin mennään

Viikko sitten tänne tuli viimein talvi ja saimme nauttia lumesta kokonaista kaksi päivää. Mikä riemu ja miten valoisaa! Toisena lumipäivänä olin töissä Hidden Gardensilla ja jouduinkin ensimmäiseksi lumitöihin, lunta oli satanut 4-5 cm.

IMG_4781
Lumiriemun jälkeen palattiin kyllä nopeasti maanpinnalle – lämpötila on vain noussut, eilen taisi olla +13C.

Viime viikolla kävin taas työhaastattelussa, tällä kertaa Stirlingissä. Seuraavana päivänä soi puhelin ja sain työpaikan teatterin lipputoimistosta! Työsopimusta ei tosin ole vielä allekirjoitettu, joten en uskalla sen enempää riemuita. Ja toisekseen tämä työ ei ole montaa tuntia viikossa. 😦 Mutta otin paikan vastaan, mielellään tietenkin, katsotaan miten sujuu.

Viime viikolla aloitin viimein Punaisen Ristin koulutuksen. Ensiavun lisäksi koulutukseen kuuluu tutustumista Punaisen Ristin toimintaan, periaatteisiin, turvallisiin työskentelytapoihin jne. jne. Ensimmäisellä kurssikerralla harjoittelimme mm. käsien pesua (kyllä juu) ja pyörätuolin käyttöä. Täällä otetaan health & safety-asiat ihan todesta ja kaikki käydään perusteellisesti läpi. On paljon sääntöjä ja säädöksiä, ainakin Hollannin Punaisen Ristin toimintaan verrattuna. Mikäs siinä, uutta on aina mukava oppia.

Uutta tammikuulla on ollut se, että Tony on päässyt töistä kotiin melkein joka viikonloppu. Firman autolla ollaan käyty kaupassa, mitä luksusta sekin kun ei tarvitse raahata sateessa ja tuulessa kauppakasseja ylämäkeen. Kun pari viikkoa sitten juoksimme kaatosateessa ostosten kanssa autoon ja lähdimme ajamaan kotiin, ajattelin että tämä on sitä Onnea! Siinä hetkessä, juuri silloin. Tajuaminen, etten olisi mieluummin missään muualla kuin siinä auton etupenkillä. Ei siihen sen kummempaa tarvitse kuin pienen helpotuksen arkeen (=auto), oman kumppanin ja tiedon siitä, että ollaan matkalla kotiin missä keitetään kahvit. 🙂

IMG_4774

Näkymä kotitalon portailta

2016

Iloiset uuden vuoden toivotukset!
Meillä vuosi 2016 otettiin vastaan iloisin ja nöyrin mielin. Ja jännityksellä tietenkin, ties mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan mukanaan.

IMG_4704

Minä ja ainakin kuusi terrieriä

Joulu oli mukava, laiska ja lämmin. Vietimme muutaman päivän Tonyn siskon luona Irlannissa – sisko perheineen omistaa kaksi westietä (valkoinen länsiylämaanterrieri) ja paljon aiheeseen liittyvää tilpehööriä 😉
Joulun jälkeisessä alennusmyynnissä huomasin, miten elämä on muuttunut viime vuodesta. Siinä missä ennen etsin alesta korkokenkiä ja konserttipuseroa, painelin nyt suoraa tietä outdoor-liikkeeseen ja löysin sieltä riemukseni edullisen ja paksun fleece-nutun sekä kumpparit. Ja kumppareihin vielä pitkävartiset fleece-sukat! Voi sitä onnea!

Version 2

Tyyny ja Lucky

Kotiin palattua kärvistelin muutaman päivän kuumeessa ja yskässä. Oli siitä se hyöty, että taudin vuoksi kadotin ruokahaluni – pieni paasto olikin tarpeen joulun jälkeen.

Uusi vuosi oli täällä erittäin hiljainen. Siis todella hiljainen, ei raketin rakettia tai pamausta tai papattia koko päivänä, kalenterista piti varmistaa että todella oli uudenvuodenaatto. Puoliltaöin näkyi ja kuului viimein pari köyhää rakettia. Glasgown kaupunkikaan ei järjestänyt ilotulitusta (mikä pettymys), juhlallisuudet keskittyivät ilmeisesti Edinburghiin ja/tai muihin kaupunkeihin. Onneksi oli sentään televisio ja Lontoon ilotulitusshow! Ja tällä kertaa kippistimme kolme kertaa tunnin välein: Suomelle, Hollannille ja Skotlannille!
On se muuten hassua miten me aiemmin Suomessa ja Hollannissa valitettiin jatkuvasta paukkeesta – nyt sitten harmitti kun ei paukkunut ollenkaan!

Mitään lupauksia en tehnyt tälle vuodelle eli en laihduta, en vietä tipatonta tammikuuta (elämä on erittäin tipatonta muutenkin), en aloita uutta harrastusta, enkä ala tekemään vihreitä smoothie-juomia.
Toiveita on tietenkin ja haaveita. Tammikuulle on siunaantunut kaksi työhaastattelua ja sitten toivon kovasti että pääsisin pian Punaisen Ristin ensiapukoulutukseen. Ensiaputaidot olisi saatava ajan tasalle, tällä kertaa englanniksi.
Ja onhan se mukavaa, että kesää kohden mennään ja että päiviin tulee lisää valoa 🙂

Kaikesta huolimatta

Ei tullut työpaikkaa, mutta joulu tulee siitä huolimatta. Ja viime viikolla pääsin taas käymään Newbold Housessa Forresissa. Tällä kertaa yövyinkin tyylikkäästi herrasväen puolella palvelijoiden siiven sijaan:

IMG_4627
Juhlimme porukalla Sylvian syntymäpäivää, kävimme tutustumassa kylän ruotsalaiseen (!) pikku kahvilaan ja sitten kiertelin puutarhassa.

Collage1

Synttärilounas Newbold Housessa

Mukava oli nähdä ystäviä ja tuttavia pitkästä aikaa ja hengittää raikasta maalaisilmaa. Ja nauttia hiljaisuudesta ja pimeydestä! Pimeää siellä olikin jo neljän aikaan iltapäivällä, päivä tuntui lyhemmältä kuin täällä Glasgowssa kaupungin valojen katveessa.

Collage2
IMG_5050

Eilen oli sitten se kauan odotettu päivä, jolloin Tony tulee kotiin. Noh, Tony saapui tosiaan illalla ja istui yhdeksän tuntia myöhemmin taas taksissa matkalla lentokentälle. Uusi työ Englannissa/Skotlannissa kun alkoikin jo tänään eikä tammikuun alussa. Projekteja on tulevaisuudessa ympäri saarta, mutta viikonlopuksi pääsee kotiin. Edistystä sekin! Ja ollaanpahan edes samalla saarella…

Mutta hei, joulu tulee kaikesta sählingistä huolimatta.
Toivotan teille kaikille rauhallista ja lämmintä joulunaikaa!